Tumpelointia ja lisää epäonnistumisia Zandvoortissa 28.2

Kisa alkoi jälleen perinteisesti henkilökohtaisella virheellä, joten törmäsinkin heti alkukierroksilla Leksan perään renkaat savuten...

Oma nopeuteni oli telemetrian mukaan törmäyshetkellä lukkojarrutuksesta huolimatta vain noin 10 km/h korkeampi kuin normaalikierroksella vastaavassa kohdassa. Nopeuseroksi Leksaan muodostui kuitenkin hieman yllättäen noin 60 km/h mikä taas selittää törmäyksen rajuutta.

Silti syy törmäykseen oli jarrutuksen viivästyminen joka on toinen tyypillinen ajovirheeni mutkasta ulostulossa spinnaamisen lisäksi. Valitettavasti jälleen kerran joutui viaton sivullinen kärsimään surkean amatöörimäisen kohellukseni aiheuttamasta karmeasta kolarista juuri ratkaisevalla hetkellä. Pahoittelen tapahtunutta.

Pahaksi onneksi Leksaa ei radalle paluun jälkeen näkynyt missään, mistä johtuen en jäänyt odottelemaan hänen eteeni radalle pääsemistään. Säännöthän tällaisessä tapauksessa varsin yksiselitteisesti edellyttävät ettei kolarin aiheuttaja saa hyötyä törmäilystään. Jään mielenkiinnolla odottelemaan kilpailun tuomariston tulkintaa tapahtuneesta.

Samaan sumaan laskeutuivat hieman myöhemmin myös Eagle-tallin kuljettajat Tero ja Ismo. Teron näin peilistä Ismon päätyessä hässäkän jälkeen ajamaan edessäni.

Ismo kuitenkin pääsi ohi, joten tähän sijoitukseen ajattelin tyytyä ja antaa hänen mennä menojaan. Ajaessani Ismon perässä huomasin myös lievää painetta Teron taholta, joka sitten purkautuikin maalisuoran päässä tapahtuneeseen vauhdikkaaseen kolariin, jonka onnistuin välttämään aikaisempien vastaavien tilanteiden tuoman kokemuksen perusteella. Ismo ei tuntunut kolarista selvittyään haluavan ohittaa, joten sitten sainkin ajella pitkään melko rauhassa.

Kolaroinneista viisastuneena (?) ajatelin ottaa loppukisan varovasti ilman riskejä ja riittävät turvavälit säilyttäen. Tämä taktiikka tosin osoittautui kisan kuluessa mahdottomaksi toteuttaa. Parhaimmillaan samassa jonossa kanssani ajoivat niin kierroksella ohitettava, ohittaja kuin samalla kierroksella sijoituksesta kilpaileva kuljettajakin. Tästä johtuen minulla oli suuria vaikeuksia suhtautua oikein kuhunkin kuljettajaan ja hänen pyrkimyksiinsä. Tämä oli kilvanajoa parhaimmillaan ja pahimmillaan samanaikaisesti. On toki todettava että kisa oli kokonaisuutena melko tapahtumarikas kokemus.

Varikkotaulun perusteella tein vääriä johtopäätöksiä ajojärjestyksestä, jotka jatkossa jäänevät tekemättä. Myöskin kierroksella ohittajille tulen varaamaan ohituspaikan vasta suorakohdasta, mikäli sellainen radalta löytyy ja pystyn riittävällä varmuudella tunnistamaan takana tulevan kuljettajan.

Lippumiesten keltaiset liput olivat ilmeisesti unohtuneet viereiselle uimarannalle, joten he heiluttelivat varmuuden vuoksi sinisiä lippujaan tai sitten yleensä eivät mitään. Siniset liput olivat todennäköisesti tarkoitettu vain kannustukseksi, sillä onhan sininen kypäräni väri. Mitään varsinaista logiikkaa liputuksille on TV-uusinnastakaan vaikea nähdä. Jos joku oli radalla poikittain, ei minkäänlaista varoitusta ollut saatavilla etukäteen. Käytännössä liput voisivatkin paremmin palvella kilpailijoita vaikkapa varikon WC:ssä pyyhkeinä.

Yritin muutamia kertoja antaa tietä kierroksella ohittavalle Makolle kuten säännöt minua yksiselitteisesti velvoittavat. Siitä eteenpäin kisan loppu olisikin surullisempaa kerrottavaa...

Lopulta sorruin vain ja ainoastaan omiin ajovirheisiini, joista tulivat jo tuossa ylempänä ne yleisimmät mainittua.

Ainut mikä tässä kisassa on positiivista ja huvittavaa on se, että olen saavuttanut erään kilpakumppanin mielessä jopa niin suurta arvostusta, että minun voittamiseni tuottaa hänelle erityistä mielihyvää. Suoritus vaati häntä lainatakseni "Kaikkien aikojen parhaan kilpailun" ajamista ja tahallisen disinformaation antamisyrityksen psyykkausmielessä ennen osakilpailua. Kiitän ansiottomasta arvon noususta mitä nöyrimmin.

Siirtymiseni FIAT-konsernin auton lähinnä apinoiden mittojen mukaan suunniteltuun ohjaamoon oli kuin olikin yllättävän onnistunut. Ergonomia ei ollut kohdallaan, mikä taas kostautui jalkojen puutumisena ja sitä kautta turhina virheinä. Kyseessä ovat Lada Togliattin tuotteista tutut ominaisuudet, joihin kuuluu se että polkimien ollessa sopivalla etäisyydellä et yletä rattiin ja tietysti päinvastoin. Tokihan on tunnettua että Ladaa alettiin alkuun valmistaa FIATin lisenssillä, mikä selittänee asioiden tilan. Mikäli polkimien sijoittelu ei tule kuntoon seuraavaan osakilpailuun mennessä voi seurauksena olla jopa vieläkin helpommin ajettavan auton hankinta. Huhupuheiden mukaan FIAT-tallin muilla kuskeilla on jo erilaiset ja kiistatta paremmilla ominaisuuksilla varustetut pedaalit käytössään. Samoja komponentteja käytetään tietojeni mukaan myös ainakin Lotuksen toisessa nopeassa autossa. Tällaisella hitaalla radalla jalkatyön merkitys tuntuu korostuvan entisestään. Seuraavaan osakilpailuun mennessä on ongelmalle tehtävä jotain tai sivullisten kärsimykset tuntuvat jo koetun perusteella väistämättömiltä.

Lopputulemana voidaan todeta saavutetun neljännen sijan kisassa olevan jälleen pelkästään vastustajien epäonnesta johtuva onnekas sattuma.

Kimmo