Kävimme parin tutun kanssa Luumäen Go-Kartissa talvikauden ensimmäisessä viikkokisassa kokeilemassa miltä sladittelu mikroautolla tuntuu. Rataa oli (onneksi) muutettu talviajoon paremmin sopivaksi eli shikaanit ja tiukat mutkat oli poistettu ja rata oli ikäänkuin L:n muotoinen. Ymmärrettävästi osallistujalista ei talvikisoissa ainakaan toistaiseksi ole niin pitkä kuin kesällä ja 8 kuljettajan voimin kaikki osallistujat pääsivät kisassa pisteille (pisteet F1-tyyliin). Talvisarjasta jaetaan sarjan päätteeksi hyviä palkintoja samoin kuin kesäsarjasta. Pitkä matka radalle tosin estää kaikkiin osakilpailuihin osallistumisen ja meidän kolmen Imatran jätkän lisäksi muut taisivatkin olla Luumäen seudulta. Vauhti kuitenkin näyttää riittävän kärjen tuntumaan ja pienellä onnella "gurujen" mokaillessa (jota tapahtuu todella herkästi liukkaalla radalla) mahdollisuudet on vaikka mihin. Muistettakoon että palkintona viikkokisoista on ilmaisia ajokertoja vapaalippujen muodossa.

Aika-ajo oli itselleni pieni pettymys koska en tajunnut ottaa kaikkea irti session alkupuolella, jolloin rata oli vielä suhteellisen pitävä. Rata tuli kierros kierrokselta liukkaammaksi ja lopussa hyvän ajan saaminen ei käytännössä enää onnistunut. Niinpä jäin kuudenneksi, V-P Kuisma oli 5. ja Kai (sukunimeä en muista :) 8.

Talviajoon kuuluu erilaisia teknisen vian mahdollisuuksia, kuten kaasuvaijerien jäätymistä, kaasuttimeen joutuvaa lunta, jarruihin joutuvaa jäätä jne. Niitä riitti tällä kertaa ainakin minulla. Kisan lähtöön tuli heti dramatiikkaa vaikka olin treenannut lähtöä ja omasta mielestäni saanut se hyvään kuosiin, eli pystyisin todennäköisesti nousemaan lähdössä vähän. Kun vain pari lähtövaloa oli sammumatta, kone alkoi yskiä ja jouduin kaasuttelemaan ettei se sammuisi. Tämä sekoitti ajatukseni ja kun viimeinen valo sammui jäin koko joukon viimeiseksi. V-P sai hyvän lähdön ja nousi melkein välittömästi kolmanneksi, jolla sijalla hän hyvän, varman ajon tuloksena tuli maaliinkin. Loistavaa työtä kun ajattelee minkälaisia guruja hänellä oli vastassaan!

Itse aloin kipuamisen paremmille paikoille joka erittäin leveästä ja jopa ajolinjoista riippumattomasta radasta huolimatta oli todella hankalaa. Tietysti olisi vounut harrastaa "sikaa" ja jättää jarrutuksia hyvin myöhään kolarinkin uhalla, mutta se ei kuulu käsityksiini hyvästä kilvan-ajosta. Kipusin sija sijalta ylöspäin hitaasti mutta varmasti muiden sortuessa virheisiin ja spinnauksiin. Kolme kierrosta ennen maalia tapahtui pahin mahdollinen: Olin päässyt turvallisen matkan päähän takaa tulevista, sijalle 4 kun yhtäkkiä kaasuvaijeri alkoi temppuilemaan. Kaasu ei palautunut puolta kaasua alemmas, mikä talviajossa tarkoitti käytännössä spinnausta joka mutkassa. Taistelin maaliin asti vaikeasti ajettavalla autolla, koska auton vaihto lennossa olisi pudottanut minut varmasti viimeiseksi. No, eipä tuo taktiikka paljon parempaa tulosta tuottanut, eli maalissa olin toiseksi viimeinen, 7.

No, positiivisesti voisi ajatella että pääsin pisteille kuitenkin :) Ja ajoin kisan neljänneksi parhaan kierrosajan. Kierrosajat muuten pyörivät nastattomilla renkailla ajettaessa 45-55 sekunnissa kelistä riippuen, eli vaikka rataa on oiottu niin hitaasti mennään silti.

Täytyy sanoa että jos autoissa olisi nastarenkaat (jotka ilmeisesti ovat ensi talveksi tulossa) niin ajaminen olisi jo uskomattoman siistiä! Nyt ehkä eniten häiritsi se ettei mutkista (niistä vähistäkään) päässyt oikein kunnolla kiihdyttämään ulos ja kesäkelistä tuttu vauhdin hurma jäi puuttumaan. Käytännössä juuri kun vauhtia oli sen verran että kaasun saattoi painaa pohjaan ilman sutimista, niin pitikin jo jarruttaa seuraavaan mutkaan. Tällaisenaankin ajaminen on silti todella hauskaa ja kuten radan pitäjät asian ilmaisevat, "joka mutkaan tullaan naama virneessä".

Taitoa homma ilmiselvästi vaatii, vaikka tuurilla onkin kesäajoa suurempi merkitys talvella. Ajolinjojen valinta on siitä hauskaa ettei nopein linja välttämättä ole se mikä perinteisten autourheilun sääntöjen mukaan luulisi, vaan esim aivan radan reunasta saattaa löytyä pitoa niin paljon että vaikka kiertää ihan ulkoreunasta niin eteneminen on silti "optimilinjaa" nopeampaa. Lisämaustetta hommaan tuo vielä sekin että rata muuttuu koko ajan ja pitävää linjaa joutuu hakemaan joka kierroksella vähän eri paikasta. Eli radan lukeminen sekä kaasun ja jarrun käyttö nousevat kesäajoa suurempaan rooliin. Ja sladit ovat hauskoja! Uskoisin myös että talviajo ei rankaise kuljettajan painosta niin paljon kuin kesällä, koska mutkista ulos kiihdyttäminen on painavilla helpompaa.

Kaikenkaikkiaan suosittelen ainakin kokeilemaan! Jos teillä on kiinnostusta lähteä niin kerätään porukka joku kerta kasaan. Itse aion AINAKIN vielä toisen kerran käydä ja varmaan kävisin kaikissa talvisarjan kisoissa jos rahatilanne sallisi. Talvisarja kestää 6 viikkoa ja kisat on joka lauantai klo 16. Hinta on sama kuin kesällä eli 25€/turpa.

Ismo

Tuossa vielä tuo radan profiili (jos tämän saa jotenkin fiksusti näkymään HTML:nä)