|
| |
Rouen 10.1.2002
Ismo Toivonen tilittää kisan jälkeen:
Kaikki alkoi alusta lähtien menemään pieleen! Aika-ajossa keskityin niin paljon
siihen että saisin vapaan kierroksen, että sen vuoksi itse ajaminen ja keskittyminen
kärsi. Tuloksena lukemattomia ulosajoja ja niin mystisiä ajolinjoja että piti oikein
itsekin välillä tarkistaa että se olen minä joka tätä autoa ajan. Ei siis yhtään
puhdasta kierrosta ja toiseksi viimeinen sija 8 sekuntia huonommalla ajalla kuin oma
ennätykseni. No, selitellähän aina voi, mutta olin ihan tosissani aikeissa jahdata
2.paikkaa lähtöruudukossa, ja kyllä siihen olisi ollut mahdollisuuksiakin. No, jos
olisin siinä vaiheessa tiennyt mitä vielä tuleman pitää, en olisi ollut tuloksesta
niin harmissani.
Itse lentävä lähtö meni muuten hyvin mutta tipuin aika paljon kun ykkösvaihde oli
niin pieni etten pysynyt letkan perässä. Kun edellä ajavaan oli matkaa varmaan 200m
päätin rikkoa sääntöjä ja vaihdoin kakkoselle ottaakseni letkan kiinni. En ihan
ehtinyt mutta lähelle pääsin kuitenkin... No, sitten heti ekassa kurvissa pyörähdin
ja tipuin viimeiseksi. Sain Tommin kiinni ja takasuoran päässä olleesta joukkokolarista
pääsin ehjin nahoin ohi. Kerrankin viimeiseksi tippumisesta oli hyötyä! Olin toisen
kierroksen alkaessa jo luultavasti, jos en kärkipaikalla niin ainakin lähellä sitä.
Sitten lähtösuoralla: PAM!!! Kone laukesi ja sain sekunnin murto-osan aikaa miettiä
pysähdynkö nyt vai rullaanko suoran päähän. Pysähdyin. Jälkeenpäin olisi ehkä
kannattanut rullata, koska nopeudet olivat niin suuria että pysähtymällä menetti aivan
liikaa aikaa ja sijoituksia kun toiset painoivat kolmeasataa ohi. Siinä vaiheessa olin jo
sen verran vitt... hermostunut että kun yhteys "varikkotietokoneeseen" lopulta
katkesi, en tiedä olinko enemmän helpottunut siitä että säästyin häpeältä, kun
sain kerrankin syyttää tekniikkaa, vai olinko helpottunut siitä ettei tarvinnut olla
radalla ja odottaa mikä ongelma seuraavaksi tulisi.
Olin tehnyt autoni säädöt alusta lähtien itse, kuten kunnon kilpa-ajajan kuuluukin.
Tapanahan on että sarjan uudet kuljettajat kopioivat säätönsä vanhoilta jermuilta.
Tästä tavasta ajattelin jo tässä vaiheessa uraa hankkiutua eroon, mutta tällaisen
kisaviikonlopun jälkeen ei paljon motivoi viettää päiväkaupalla harjoitellen ja
säädellen, kun kaikki valuu hetkessä hukkaan. No, pitää nukkua yön yli ja katsella
sitten uudelleen tilannetta... MM-sarja on kuitenkin kohdaltani pelattu.
|