Silverstone 27.1.2002

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Lähtöpaikkani oli 6., tai siis piti olla. Kun letka lähti rullaamaan ja kaikki hakivat paikkojaan olisi Leksan pitänyt mennä Teron perään 5. paikalle. Hän kuitenkin kaasutteli sitkeästi takanani eikä siirtynyt oikealle paikalleen merkeistäni huolimatta. Lopulta liigan johto käski minut hänen paikalleen johon sitten siirryinkin, koska jo ensimmäinen lähtöyritys oli mennyt pilalle. Eli starttasin siis 5. sijalta.

Lähtö sinällään meni hyvin, mitä nyt meinasin lähtösuoralla pyörähtää renkaita lämmittäessäni. Jotain hämärää ensimmäisellä kierroksella kärjessä tapahtui ja oudon kolarisuman läpi ajettuani huomasin olevani ensimmäisen kierroksen jälkeen toisena. Siinä ajelinkin noin kierroksen verran, kunnes Leksa ajoi perääni ja pyörähdin. Samalla ohi meni Edmund sekä Juha, jonka auto tosin oli jo seuraavassa mutkassa pihalla. Tapsa oli tässä vaiheessa kontissani kiinni. Lähdin parantamaan silloista 5 sijaa ja pääsinkin takaisin toiseksi aika nopeasti. Tapsa painosti pitkään muttei pääsyt ohi ennen kuin tein Bosch-suoralle kääntyvässä mutkassa virheen ja ajauduin nurmikolle. Sitten sainkin ajella rauhassa vähän aikaa kunnes uuden tallini ykköskuski Kimmo ilmestyi peileihin. Häntä sain pidettyä pitkään perässäni, ilmeisesti suoranopeuteni oli kovempi mutta silti pystyin jättämään jarrutukset myöhempään. Outoa!

Kuten tapanani on, säätöjen tekemiseen en ollut tarvinnut konkareiden neuvoja ja silti auto käyttäytyi ja kulki mielestäni hyvin. Olenkin aina sanonut että kun tekee säädöt itse oppii tuntemaan autonsa paremmin kuin toisten tekemillä säädöillä. Ehkä se ei kisassa ole niin nopea mutta on ainakin oman maun mukainen.

Kimmo pysyi takana ja haki ohituspaikkaa apinan raivolla. Jopa nurmikkovisiittini jälkeen sain pidettyä paikkani. Sitten yhdessä mutkassa Kimmo jätti jarrutuksen vähän liian myöhäiseksi ja sain pyörähdykseen johtaneen "pusun". Kimmo meni ohi mutta muuten siinä ei mennyt paljon aikaa. Totta puhuen, olisi Kimmo joka tapauksessa mennyt ohi ennemmin tai myöhemmin, jos ei muuten niin tallimääräyksellä. Keikkakuskin elämä ei ole helppoa.

Sitten ajelin taas omaan tahtiini, ihan kohtalaisia kierrosaikoja kuitenkin, vaikka omasta mielestäni vain "varmistelin". Ilmeisesti renkaat alkoivat olemaan parhaimmillaan.

Viimeisellä kierroksella alkoi tapahtumaan. Tommi oli pyörähtänyt lähtösuoran päähän ja keskittyminen meni sekaisin kun näin hänet. En oikein tiennyt mitä hän aikoo tehdä ja keskityin liikaa häneen. Niinpä menin itse pitkäksi. Tein vielä toisenkin virheen parin mutkan päässä ja sitten näinkin Teron takanani. Tiesin että piti ajaa varmasti loppukierros, ja 4. sija olisi selvä. Herpaannuin kuitenkin jälleen murheenkryyniksi muodostuneessa Bosch-mutkassa ja ajoin pihalle. Tero meni menojaan ja sitten edessä olikin ruutulippumies. Harmittaa tuo viimeinen kierros, muuten olen kisaan tyytyväinen.