SPA 31.1.2002

Dramatiikkaa!

Ensiksikin rata: Hienoin rata mitä olen eläessäni ajanut! Eikä se johdu menestyksestäni vaan yksinkertaisesti siitä että rata sopii ajotyyliini ja pidän nopeista kaarteista ja kovasta vauhdista jota rata on tulvillaan. Lisäksi auton säätöjen osalta ei tarvitse tehdä niin paljon kompromisseja, koska rata on koko matkaltaan nopea, eli säätäminen on helppoa. Auto olikin loistava, kiitokset Eaglelle palvelusta jota en Ferrarilla kertaakaan saanut.

Aika-ajo sujui kohtalaisesti, en oikein saanut tuntumaa autoon ja rataan, mutta virheitä tehdenkin pystyin kohtuulliseen aikaan, joka oikeutti kolmanteen lähtöruutuun jo tutuksi muodostuneen kaksikon, Makon ja Tapsan taakse.

Lähtö meni hyvin ja sain pidettyä oman paikkani, olisin riskillä jopa voinut lähteä Tapsan ohitukseen ensimmäisten mutkien jarrutuksessa. Maltoin kuitenkin mieleni ja muistin taustajoukkojeni sanat "ensimmäisessä mutkassa ei koskaan voiteta kisoja". Kun toinen suora aukesi ja Tapsalla oli vaikeuksia kiihdytyksen kanssa, näin mahdollisuuteni tulleen. Olin juuri lähdössä ohitukseen kun Tapsa hävisi peileihini, teknisten murheiden saattelemana. Kimmo tuli tiukasti perässä, mutta häntäkin epäonni vainosi ja hän tippui pois. Harmittaa molempien puolesta, sillä meille olisi varmasti tullut tiukka vääntö!

Makolla oli 1. kierroksen aikana ongelmia rengaslämpöjen löytämisessä ja niinpä pääsin kuittaamaan hänet kierroksen puolivälin paikkeilla. Ajelinkin kärjessä kierroksen verran kunnes sorruin alkeelliseen virheeseen. En ollut testannut autoa täydellä tankilla paljonkaan, enkä ottanut huomioon perän raskautta. Niinpä spinnasin ja Mako pääsi ohi. Hänen ongelmansa kuitenkin jatkuivat ja pääsin viimeisessä mutkassa hänestä jälleen ohi. Sitten sainkin ajella, sanoisin jopa rauhassa muutaman kierroksen, kunnes kohtalo puuttui peliin ja kone räjähti. Mako meni ohi ja kun innostuin vielä yrittämään hänen kiinniottoaan tein muutamia virheitä jotka viime kädessä ratkaisivat pelin.

Tämän jälkeen en enää oikein kunnolla päässyt hänen kantaansa, joten loppu oli rutiiniajelua. Vaikka Mako periaatteessa meni koko ajan karkuun sain välillä eroa pienemmäksi hänen virheidensä seurauksena. Tämä piti fiiliksen yllä enkä missään vaiheessa alkanutkaan varmistelemaan. Täysillä loppuun ja sitten katsotaan mikä on tilanne. Taktiikka meinasi onnistua kun Mako pyörähteli vielä viimeisen kierroksen viimeisissä kaarteissa, jolloin sain eron kurottua lopulta alle 4 sekuntiin. Tyytyväinen pitää olla, kun vertaa tätä kauden muihin kisoihin!

Saman tien voisin vastata varikolla liikkuneisiin, lähinnä tallinvaihdokseen pettyneiltä Ferrarin kannattajilta kantautuneisiin puheisiin siitä etten olisi pärjännyt jos Kimmo ja Tapsa olisivat olleet mukana maaliin saakka. Kyllä olisin!